Tämä ei ole vain yksi kansainvälinen sopimus. Edessämme on paradigman muutos siinä, miten ihmiskunta suhtautuu kahteen kolmasosaan merestä, joka on tähän asti elänyt oikeudellisessa tyhjiössä, jota on vaikea perustella.

Kyseessä on niin sanottu BBNJ, Biodiversity Beyond National Jurisdiction, sopimus, jolla luodaan ensimmäistä kertaa oikeudellinen kehys biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi kansainvälisillä vesillä. Vesiä, jotka eivät kuulu kenellekään, mutta joista me kaikki olemme riippuvaisia. Juuri tässä yhteydessä Portugali esiintyy roolissa, joka ansaitsee tulla korostetuksi, ei diplomaattisen turhamaisuuden vuoksi vaan siksi, että se kertoo paljon siitä, miten maa suhtautuu itseensä, kun se päättää ryhtyä pitkäaikaisiin asioihin.

Portugali oli jälleen kerran arvostettu välittäjä Yhdistyneiden Kansakuntien neuvotteluissa. Hän osasi puhua rannikkovaltioiden ja sisämaavaltioiden kanssa puolustaen yksinkertaista mutta voimakasta ajatusta: meri on ihmiskunnan yhteinen perintö. Tämä rakentava ja uskottava kanta tuli selvästi esiin järjestettäessä YK:n valtamerikonferenssi Lissabonissa vuonna 2022, joka oli poliittinen hetki, joka auttoi pääsemään yhteisymmärrykseen ja luomaan lopullisen sysäyksen sopimuksen hyväksymiselle.

Tätä menestystä ei kuitenkaan selitetä pelkästään diplomatialla. Se selittyy myös tiedolla. Portugalin tiede oli tämän prosessin keskiössä. IPMA:n kaltaiset laitokset, yliopistokeskukset, kuten CIIMAR tai MARE, ja itse mannerjalustan laajentamisoperaatio toimittivat olennaisia tietoja syvistä ekosysteemeistä, biologisista yhteyksistä ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Ilman tätä teknistä ja tieteellistä työtä olisi mahdotonta muuttaa hyviä aikomuksia konkreettisiksi säännöiksi.

Mielenkiintoisinta on mielestäni katsoa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Aavan meren sopimuksen täytäntöönpano avaa Portugalille hyvin todellisia mahdollisuuksia. Ensinnäkin sellaisten suojeltujen merialueiden perustamisessa ja hallinnoinnissa, jotka yhdistävät talousvyöhykkeemme ja mannerjalustamme avomerelle ja edistävät maailmanlaajuista tavoitetta suojella 30 prosenttia merialueista vuoteen 2030 mennessä. Tässä Portugali voi näyttää esimerkkiä yhdistämällä tieteen, teknologian ja tehokkaan hallinnon.

On myös taloudellinen ulottuvuus, jota ei pidä jättää huomiotta. Tarve seurata, valvoa ja hallinnoida näitä alueita luo tilaa teknologisille innovaatioille. Satelliitit, valtamerianturit, vedenalainen robotiikka, kehittynyt data-analytiikka. INESC TEC:n tai CEiiA:n kaltaisilla laitoksilla on jo tunnustettua osaamista Euroopan tasolla näillä aloilla.

Näin ollen näen tämän sopimuksen paitsi suojeluvälineenä myös Portugalin sinisen talouden katalysaattorina. Se on kutsu Portugalille vahvistaa asemaansa nykyaikaisena merivaltana, joka perustuu tietoon, innovointiin ja vastuulliseen näkemykseen tulevaisuudesta. Avomeri ei ole enää kenenkään maa. Portugalilla on hyvät mahdollisuudet auttaa määrittelemään, mitä se voi olla.