Aikana, jolloin Eurooppa pyrkii vakiinnuttamaan asemansa teknologisesti yhä pirstaloituneemmassa maailmassa, todellinen testi ei ole enää vain halu vaan myös tietämys siitä, miten se saavutetaan.

Kun luin, että talousministeri myönsi julkisesti, että "ei ole helppoa saada tätä gigatehdasta Portugaliin", en pitänyt sitä merkkinä heikkoudesta. Näin siinä realismia. Ja ennen kaikkea näin tärkeän askeleen kohti aikuisempaa lähestymistapaa Euroopan teollisuus- ja teknologiapolitiikkaan. Tekoälygigatehdas, jota Euroopan komissio aikoo rahoittaa, ei ole symbolinen hanke eikä poliittinen pokaali. Se on raskas infrastruktuuri, joka vaatii paljon pääomaa, energiaa, osaamista, dataa ja mittakaavaa. Tämä edellyttää päätöksiä, jotka eivät aina sovi jäykkien kansallisten rajojen sisään.

Mielestäni Portugalilla on nykyään monia oikeita aineksia. Kilpailukykyinen uusiutuva energia, käynnissä olevat rakennemuutoshankkeet, strateginen maantieteellinen sijainti, Sinesin kaltaiset omaisuuserät ja kasvava maine vakaana ja luotettavana maana. On kuitenkin myös selvää, että kun kriteerinä on maanosan mittakaava, kykyjen summa voi olla tehokkaampi kuin yksittäinen ponnistus. Tässä kohtaa Iberian niemimaan ehdokkuus saa todellisen merkityksensä.

Portugalin ja Espanjan yhdistyminen ei heikennä kunnianhimoa, vaan vahvistaa sitä. Se luo kriittistä massaa, integroi arvoketjuja, tuo yhteen tutkimuskeskukset, yliopistot, energiaverkot ja rahoituskapasiteetin. Ja se lähettää selkeän viestin Brysseliin: Iberian niemimaa on valmis ottamaan aktiivisen roolin Euroopan teknologiatulevaisuudessa, ei syrjäseutuna vaan merkityksellisenä ryhmittymänä.

Ilmoitus, jonka mukaan Portugalin ehdokkuutta vahvistetaan lisäämällä investointeja ja Banco Portuguese de Fomenton osallistumista, on täsmälleen samansuuntainen. Mielestäni tärkeämpää kuin tietyn kilpailun voittaminen on varmistaa, että Portugali istuu oikeassa pöydässä ja osallistuu seuraavan vuosikymmenen teknologisten arkkitehtuurien määrittelyyn.

Vaikka gigatehdas ei fyysisesti sijaitsisi Portugalin maaperällä, integroituminen hankkeeseen, suunnitteluun, hallintoon ja arvoketjuun on jo nyt valtava strateginen etu. Nykyään arvo ei ole vain betonissa tai palvelimissa, vaan kyvyssä olla osa ekosysteemejä, joissa päätetään innovaatiosta, digitaalisesta itsemääräämisoikeudesta ja taloudellisesta kilpailukyvystä.

Olen kirjoittanut useaan otteeseen, että Portugali oppii asemoimaan itsensä kumppanina eikä vain matkakohteena. Mielestäni tämä yhteinen ehdokkuus on siitä uusi todiste. Energia-alalla, datakeskuksissa, vihreässä teollisuudessa ja nyt myös tekoälyssä alkaa vakiintua yhteistyöhön perustuva, eurooppalaisempi ja käytännönläheisempi lähestymistapa.

Lopputuloksesta riippumatta tämä liike on myönteistä. Se osoittaa, että maa ymmärtää, että kunnianhimo ilman mittakaavaa on haurasta, mutta että älykkyyden, yhteistyön ja pitkän aikavälin vision avulla rakennettu mittakaava voi olla mullistava. Mielestäni näin Portugali alkaa todella saada paikkansa Euroopan uudessa taloudessa.