Perinteisesti paasto auttaa meitä pysähtymään ja pohtimaan suhdettamme Jumalaan ja muihin ihmisiin. Kuten Jeesus opetti (Matt. 6:16-18), paastoamisessa ei ole kyse hengellisyyden lisäämisestä, vaan nöyryydestä ja muutoksesta. Paastoaminen muuttaa meitä, ei Jumalaa.

Mutta tänä vuonna, kun pohdimme, mistä luopua, muistakaamme, että monille "ilman" oleminen ei ole hengellinen harjoitus, vaan jokapäiväistä todellisuutta. Eri puolilla yhteisöä perheet kamppailevat saadakseen ruokaa pöytään. Jotkut vanhemmat jättävät aterioita väliin, jotta heidän lapsensa voisivat syödä. Tätä tapahtuu täällä, meidän keskuudessamme.

Jesaja muistuttaa meitä siitä, että todellinen jumalanpalvelus tarkoittaa "leipänne jakamista nälkäisten kanssa" (Jes. 58:7). Paastonaikana ei ole kyse vain pidättäytymisestä, vaan myös toimimisesta. Kun paastoamme, maistamme murto-osan siitä, mitä muut kärsivät, ja sen pitäisi liikuttaa meitä myötätuntoon. Se voi johtaa meidät hyväntekeväisyydestä oikeudenmukaisuuteen: rakentamaan suhteita yli rajojen, tukemaan ruokapankkeja ja työskentelemään oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta.

Älä siis tänä paastonaikana vain luovu jostain, vaan anna jotain takaisin. Huomaa pienet siunaukset: lämmin koti, ateria, hymy. Anna kiitollisuuden innoittaa anteliaisuuteen. Kuten John Wesley rukoili:

"Tee kaikkea hyvää, mitä voit,

kaikin mahdollisin keinoin,

Kaikilla mahdollisilla tavoilla..."

Olkoon tämä paastonaika valon aikaa, jolloin paastomme avaa sydämemme rakkaudelle ja rakkautemme tuo toivoa sitä tarvitseville.

Pastori Carla Vicencio Prior

Boliqueime ja St Lukes Palhagueira