Tänään kansainvälisenä naistenpäivänä julkaistut APAV:n tiedot osoittavat, että vuosina 2022-2025 kasvu on 22,8 prosenttia, minkä aikana autettiin 14 006 naisuhria.

Vuosien 2022 ja 2025 välillä APAV tuki 50 495 naisuhria, ja kasvu on jatkuvaa: 11 410 vuonna 2022, 12 398 vuonna 2023, 12 681 vuonna 2024 ja 14 006 vuonna 2025, mikä merkitsee 22,8 prosentin kokonaiskasvua.

Neljän viime vuoden aikana APAV:lle on ilmoitettu 97 149 naisiin kohdistuvaa rikosta ja väkivallan muotoa, mikä vastaa 21,7 prosentin kasvua.

Keskimäärin kukin tuettu nainen joutui kahden rikoksen uhriksi samanaikaisesti, APAV huomauttaa.

APAV:n tietojen mukaan perheväkivaltarikokset ovat edelleen yleisimpiä, 81,1 prosenttia ilmoitetuista tapauksista, ja seuraavina tulevat rikokset, kuten uhkailu tai pakottaminen, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, fyysinen pahoinpitely, kunnianloukkaus tai panettelu ja petos.

AAPAV:n mukaan 61,8 prosenttia uhreista on aikuisia (18-64-vuotiaita), 15,3 prosenttia lapsia ja alle 17-vuotiaita nuoria (nopeimmin kasvava ryhmä, +47,2 prosenttia), 10,5 prosenttia iäkkäitä (65 vuotta täyttäneitä), 74 prosenttia portugalilaisia ja 17 prosenttia ulkomaalaisia (kasvua 58,6 prosenttia). Enintään 17-vuotiaiden nuorten osuus on 15,3 prosenttia, ja he ovat ryhmä, joka kasvoi eniten tarkastelujaksolla (+47,2 prosenttia).

Yli 65-vuotiaiden ikääntyneiden osuus tuetuista uhreista on 10,5 prosenttia.

Kansallisuuden osalta 74 prosenttia uhreista on Portugalin kansalaisia, mutta tukea sai myös 8 587 ulkomaalaista naista (17 prosenttia), mikä on 58,6 prosenttia enemmän tarkastelujaksolla.

Suurin osa uhreista asui Lissabonin, Faron, Porton, Bragan ja Setúbalin alueilla, mikä heijastaa pitkälti maan väestöjakaumaa.

Vuosina 2022-2025 tunnistettiin 51 769 rikoksentekijää, mikä merkitsee 28 prosentin kasvua, ja heistä suurin osa oli miehiä (71,2 %).

Lähes puolessa tapauksista rikoksentekijät olivat tai olivat olleet läheisessä suhteessa uhrin kanssa.

APAV:n tiedot osoittavat myös, että "yli puolet naisista kärsi jatkuvasta uhriksi joutumisesta, ja merkittävä osa haki tukea vasta useiden vuosien väkivallan jälkeen".