Qantara Capitalin edistämä, Grândolan Euro-Atlantic-logistiikkapuistoon suunnattu 468 miljoonan euron investointi kuuluu mielestäni molempiin kategorioihin. Kyseessä on valtava hanke, johon kuuluu 1,3 miljoonaa neliömetriä maata, 635 tuhatta neliömetriä rakennuspinta-alaa sekä rautateiden tavaraterminaali. Hanke sijaitsee noin 50 kilometrin päässä Sinesin satamasta, ja sieltä on yhteys IC1-moottoritielle ja eteläiselle rautatielinjalle sekä läheisyys A2-moottoritielle. Sijainti, laajuus ja multimodaalisuus ovat jo sinänsä riittäviä perusteita tämän investoinnin strategisen merkityksen tunnustamiselle. Näen tässä kuitenkin vielä suuremman mahdollisuuden.

Olen jo pitkään puolustanut ajatusta, jota kutsun ”logistiikkakohteet voimalaitoksina”. Tulevaisuuden suuria logistiikkapuistoja ei pitäisi nähdä pelkästään valtavina energiankuluttajina tai yksinkertaisina varastokokonaisuuksina. Satojen tuhansien neliömetrien kattoalueilla ja laajoilla pysäköintialueilla ne voivat muuttua todellisiksi alustoiksi uusiutuvan energian tuotannolle, energian varastoinnille ja sähköajoneuvojen lataamiselle. Itse Grândola-hankkeessa on tarkoitus maksimoida uusiutuvan energian käyttö asentamalla aurinkopaneeleja rakennusten katoille ja pysäköintialueille sekä hallinnoimalla kulutusta, tuotantoa, varastointia ja latausta datapohjaisesti. Juuri tässä asiassa meidän on mielestäni oltava vieläkin kunnianhimoisempia.

Miksi emme ajattelisi näitä suuria logistiikkakohteita olennaisena osana alueellista energiainfrastruktuuria? Päivän aikana tuotettu energia voi tuottaa sähköä itse puiston toiminnoille, varastoitua suuriin akkujärjestelmiin, antaa virtaa sähkökuorma-autokannoille ja, kun se on teknisesti mahdollista ja taloudellisesti kannattavaa, tukea muita teollisia toimintoja, datakeskuksia tai lähialueiden yhteisöjä. Sinesin läheisyys tekee tästä pohdinnasta entistäkin merkityksellisemmän alueella, jonne saattaa keskittyä joitakin Portugalin lähihistorian suurimmista teollisuus-, energia- ja digitaalialan investoinneista. Tietokeskukset, teollisuus, logistiikka ja liikenne tulevat vaatimaan valtavia määriä energiaa. Emme voi enää ajatella kutakin hanketta erillisenä kokonaisuutena.

Juuri tässä suunnittelu ja ennakoiminen ratkaisevat kaiken. Tämän kokoisen logistiikkapuiston ei pitäisi olla pelkästään tavaroiden määränpää. Siitä voi tulla uuden talousjärjestelmän solmukohta, jossa rautatie, satama, energia, varastointi, data ja sähköinen liikkuvuus toimivat integroidusti. Luonnollisesti kaikki tämä vaatii verkkokapasiteettia, sääntelykehystä, investointeja sekä julkisten ja yksityisten toimijoiden välistä koordinointia. Mutta juuri siksi nämä kysymykset on esitettävä ennen rakentamisen aloittamista eikä vasta kaksikymmentä vuotta myöhemmin.

Hankkeeseen sisältyy myös 410 tuhatta neliömetriä viheralueita, puhdistetun veden uudelleenkäyttö, rakennusten kestävän kehityksen sertifiointi sekä yhteisön tukipalvelut. Nämä ovat myönteisiä tekijöitä, jotka osoittavat, ettei suuria investointeja voida enää ajatella erillään alueesta, jolla ne sijaitsevat. Mielestäni Euro-Atlanttinen Grandolan logistiikkapuisto edustaa paljon enemmän kuin 468 miljoonan euron investointia. Se voi toimia esimerkkinä siitä, miten Portugalin tulisi alkaa ajatella tulevaisuuden suuria infrastruktuureja.

Ei pelkästään kiinteistöomaisuutena tai logistiikkakeskuksina, vaan ekosysteemeinä, jotka pystyvät tuottamaan energiaa, varastoimaan sitä, tukemaan liikkuvuutta ja edistämään niiden alueiden taloudellista kehitystä, joilla ne sijaitsevat. Meillä on tilaa, auringonpaistetta, strateginen sijainti ja kasvava tarve puhtaalle energialle. Liian usein meidän on tehtävä se, mikä tuntuu Portugalissa vaikeimmalta: suunniteltava tänään sitä, mitä tarvitsemme huomenna.