Cristina Jorge kertoo Lusa-uutistoimistolle, että vuonna 2025 maassa tehdyistä yhteensä 948 elinsiirrosta 70 oli sydänsiirtoja ja 90 keuhkosiirtoja, mikä on ennätysmäärä, joka osoitti, että ”vuosi oli hyvä” sekä elinsiirtojen että elinten hankinnan kannalta.

Tänään vietettävänä kansallisena elinluovutus- ja elinsiirtopäivänä lääkäri kertoi, että viime vuonna luovuttajia oli 370 ja kuolleilta luovuttajilta kerättiin 877 elintä, mikä on edelleen riittämätön määrä vastaamaan eri alueiden elinsiirtoa odottavien potilaiden tarpeisiin.

”Viime vuosina luvut ovat olleet korkeat, mutta ne eivät silti kata kaikkia tarpeita”, korosti SPT:n puheenjohtaja ja toi esimerkin munuaisensiirroista, joita tehdään Portugalissa eniten, mutta joiden jonotuslistalla on viime vuosina ollut 1 800–1 900 potilasta.

Vuonna 2025 Portugalissa tehtiin yhteensä 525 munuaiselinsiirtoa, joista 88 tehtiin eläviltä luovuttajilta. Tämä oli myös kaikkien aikojen suurin eläviltä luovuttajilta tehtyjen munuaiselinsiirtojen määrä Portugalissa, kertoi Cristina Jorge ja myönsi, että ”suurin pullonkaula” on elinten puute, joka estää kaikkien elinsiirtoa tarvitsevien potilaiden tarpeiden tyydyttämisen.

SPT: n puheenjohtaja korosti, että elinsiirtoon liittyy myös logistinen kuljetusprosessi, joka vaatii yhteistyötä eri tahojen, kuten INEM:n, ilmavoimien ja turvallisuusjoukkojen välillä, ja joka alkaa potentiaalisen luovuttajan tunnistamisesta.

”On olemassa verkosto, jonka kaikki toimijat pyrkivät samaan tavoitteeseen”, lääkäri korosti ja lisäsi, että tällä alalla saavutetut tulokset johtuvat myös kentällä toimivien terveydenhuollon ammattilaisten ”rohkeudesta ja sitkeydestä”, varsinkin kun kyseessä ovat lääketieteellisen seurannan kannalta erittäin monimutkaiset potilaat.

SPT:n puheenjohtaja varoitti myös, että monia potilaita seurataan edelleen niissä terveysyksiköissä, joissa heille tehtiin elinsiirto, mikä vaatii heiltä toisinaan pitkien matkojen kulkemista pelkästään tietyn analyysin tai lääkärintarkastuksen vuoksi.

”Olisi paljon helpompaa, jos potilaiden seuranta voitaisiin hajauttaa”, jolloin tutkimukset voitaisiin suorittaa lähellä heidän asuinpaikkaansa julkisella tai yksityisellä sektorilla, totesi Cristina Jorge, joka myönsi, että ammattilaisten kouluttaminen tätä tarkoitusta varten syrjäisemmillä sairaaloilla ”on vaativaa ja aikaa vievää”.

Yhtenä tämän alan suurimmista haasteista SPT:n puheenjohtaja korosti tarvetta parantaa elinten laatua poiston jälkeen. Tämä tavoite voidaan saavuttaa olemassa olevien teknologisten innovaatioiden avulla, jolloin elimet, jotka aiemmin olisi hävitetty, voidaan ottaa käyttöön elinsiirtoihin.