"Tämän sukulinjan nostaminen erillisen lajin asemaan antaa meille mahdollisuuden hillitä epäasianmukaista uudelleenistutusta", mikä parantaa "kahden miljoonan vuoden ikäisen perinnön suojelua ja hoitoa", joka on taantumassa, selittää BIOPOLIS/CIBIO – tutkimukseen osallistunut BIOPOLIS/CIBIO-tutkimuskeskus (biodiversiteetti ja geenivarat) / InBIO-yhteistyölaboratorio toteaa lausunnossaan.

Monimuotoisuuden tunnustaminen

Tutkijat väittävät, että tämän monimuotoisuuden tunnustaminen ”ei tarkoita uuden ja tuntemattoman eläimen löytämistä, vaan jo tunnistetun sukulinjan oikeaa luokittelua, jolloin sille annetaan asianmukainen asema sen sukupuuttoon kuolemisen estämiseksi korvaavien lajien vuoksi.”

”Iberian niemimaalla ei ole enää mahdollista hallinnoida kanikantoja ikään kuin ne muodostaisivat yhden biologisen kokonaisuuden. Näiden kahden lajin tunnustaminen on olennaisen tärkeää asianmukaisten suojelutoimenpiteiden kehittämiseksi ja sen estämiseksi, että yksi ainoa evoluutiolinja jatkaa taantumistaan”, korostaa Nuno Ferrand, CIBIO:n johtaja ja tutkija sekä yksi tutkimuksen tekijöistä.

Kaksi erilaista lajia

Tieteellisessä Biological Conservation -lehdessä julkaistu tutkimus ”paljastaa, että Iberian niemimaalla elää kaksi kanilajia, eikä vain yhtä, kuten aiemmin ajateltiin”, mikä osoittaa ”kahden syvästi eriytyneen sukupuun olemassaolon; ne erkanivat toisistaan noin kaksi miljoonaa vuotta sitten ja ovat edelleen lisääntymisellisesti eristyneitä.”

BIOPOLIS/CIBIO täsmentää, että tällä hetkellä Iberian niemimaan jänis luokitellaan saman lajin kahdeksi alalajiksi: tavalliseksi eurooppalaiseksi jänikseksi ja iberialaiseksi jänikseksi.

”Vaikka tavallisen eurooppalaisen kanin kanta niemimaan pohjois- ja itäosissa pysyy vakaana tai laajenee, Portugalissa ja Lounais-Espanjassa esiintyvä iberialainen kani on jyrkässä vähenemissuuntauksessa”, hän toteaa.

Näin ollen näiden kahden sukulinjan sijoittaminen yhteen lajiin tarkoittaa ”muinaisen evoluutiolinjan katastrofaalisen vähenemisen peittelemistä”.

Tästä syystä on ehdotettu, että se nostettaisiin erillisen lajin asemaan, hän tiivistää.

Tietojen analysointi

Tutkimuksessa analysoitiin genomi-, morfologia-, lisääntymis- ja ekologisia tietoja, joita on kerätty viime vuosikymmenien aikana koko Iberian niemimaalta.

”Tutkijat kehittivät evoluutio- ja suojelukehystä arvioidakseen, miten nykyiset biodiversiteetin hallintakehykset, metsästyssäännökset ja siirto-ohjelmat vaikuttavat näihin erillisiin biologisiin kokonaisuuksiin”, hän kuvailee.

Tutkijat päättelevät, että nämä kaksi sukulinjaa ovat pysyneet ”lisääntymisellisesti erillään koko evoluutiohistoriansa ajan” ja että iberianjänis ”täyttäisi kriteerit, joiden perusteella se voitaisiin luokitella ’uhanalaiseksi’ jatkuvan kannan vähenemisen vuoksi”.

Biologiset erot

Toisaalta tutkijat havaitsivat, että iberiankanilla ”on merkittäviä biologisia eroja: genetiikan lisäksi se on pienempi, tummempi ja vähemmän sosiaalinen eläin, jonka populaatiotiheys on alhaisempi, sukukypsyys aikaisempi ja poikueet pienempiä kuin tavallisella kanilla.”

”Iberianjäniksen romahdus uhkaa alueen biologista monimuotoisuutta, sillä se on avainlaji, joka ylläpitää monien saalistajien, kuten iberianilveksen ja iberiankeisarikotkan, elinolosuhteita Välimeren ekosysteemissä”, he varoittavat.

Kiireellinen uudelleentarkastelu

Tutkijoiden mukaan ”nämä tulokset edellyttävät kiireellistä uudelleentarkastelua luonnonvaraisten eläinten hoitoa koskevista päätöksistä Iberian niemimaalla ja erityisesti Portugalissa”.

”Tutkimus perustelee muutosten tarpeen, kuten metsästyskausien ja kiintiöiden mukauttamisen, sillä iberiankanin hitaampi populaatiodynamiikka tekee siitä alttiin liikametsästykselle”, he toteavat.

Tutkijat toivovat, että nämä havainnot ”lisäävät metsästysyhteisöjen, ympäristöviranomaisten ja päätöksentekijöiden tietoisuutta siitä, kuinka kiireellistä on laatia Iberian kanille erityisiä elvytyssuunnitelmia.”