Ei siinä, miten hän esiintyy, suorana, lämpimänä ja itsevarmana ilman esityksiä, vaan valinnoissa, joita hän teki, ja mikä ehkä vielä tärkeämpää, niissä, joita hän ei tehnyt. Maassa, jossa menestystä mitataan yleensä katsomalla ulospäin, Elvira rakensi jotakin maailmanluokkaa aivan kotinsa lähelle.

Lupaavan tulevaisuuden koordinaatit

Almadassa syntynyt ja kasvanut Elvira osoittautui lupaavan tulevaisuuden tarkoiksi koordinaateiksi. Kun hän oli lopettamassa lukiota, Lissabonin Nova-yliopiston luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunta oli juuri perustettu Monte da Caparicaan, lähelle hänen asuinpaikkaansa. Hän tiesi haluavansa insinööriksi ja haki ympäristötekniikan alalle, mutta arvosanojensa perusteella hän joutui kuitenkin toiseen vaihtoehtoon: Fysiikka ja materiaalitekniikka. Vaikka hän aikoi alun perin vaihtaa myöhemmin, hän "lopulta piti siitä", hän sanoo sellaisella itsestäänselvyydellä, että hän ei ole enää pitkään aikaan yllättynyt niistä hyvistä asioista, joita tuosta kiertotiestä seurasi.

Uteliaisuuden tarve

Kirjoittaja: João R. Neves;

Elviralle tiedemiestä eivät välttämättä määrittele täydelliset arvosanat tai tiukasti lineaarinen suunnitelma. Sen sijaan tiedemiehen on ennen kaikkea oltava utelias. Uteliaisuus, sitkeys ja itsepäinen luottamus uskoa omaan tekemiseen jo ennen kuin muu maailma on ehtinyt perässä. Nämä ominaisuudet muokkasivat Elviran uraa siitä lähtien.

Kestävän kehityksen hanke

Vuonna 2008 kestävä kehitys ei ollut vielä institutionaalinen refleksi, joka siitä on sittemmin tullut. Yhdistyneiden kansakuntien 17 kestävän kehityksen tavoitetta olivat vielä seitsemän vuoden päässä, eikä vihreän teknologian kieli ollut vielä läpäissyt kaikkia tutkimusehdotuksia ja yritysraportteja. Silti Elviran laboratorio teki jo sitä, mitä muut eivät tehneet: se rakensi elektroniikkakomponentteja huoneenlämmössä käsiteltävistä materiaaleista, jotka eivät olleet myrkyllisiä, joita oli runsaasti ja jotka olivat ympäristöystävällisiä. Tuo viimeinen yksityiskohta, huoneenlämpö, oli kilpailuetu. Tuohon aikaan kaikki vertailukelpoiset tutkimusryhmät maailmassa, jotka työskentelivät oksidipuolijohteiden parissa, yksi Tokiossa ja yksi Oregonissa, käsittelivät näitä materiaaleja korkeissa lämpötiloissa. Se, mikä vaikuttaa pelkältä tekniseltä erolta, merkitsee käytännössä suurta muutosta, kun sitä sovelletaan teollisuudessa.

Samoihin aikoihin Elvira jätti Euroopan tutkimusneuvostolle ehdotuksen INVISIBLE-hankkeesta. Huolimatta kansallisella tasolla saadusta lannistavasta palautteesta hän eteni eteenpäin ja sai avustuksen, ja lisäksi hän oli alansa parhaaksi arvioitu ehdotus.

INVISIBLE-hanke tuotti uusia oksidipohjaisia transistoreja sekä ensimmäisen paperitransistorin, joka on toimiva elektroninen laite, joka on rakennettu selluloosaan, maapallon runsaimpaan polymeeriin, ja tämä tapahtui tavalla, joka eteni epätavallisen nopeasti laboratoriokeksinnöstä teolliseen sovellukseen. Se herätti suurten teknologiayritysten, kuten Samsungin, huomion, ja ne tekivät Caparican laboratorion kanssa yhteistyötä näyttöjen testaamiseksi, mikä johti useiden patenttien saamiseen. Vuonna 2020, yli kymmenen vuotta perustamisensa jälkeen, Euroopan komissio myönsi hankkeelle Horisontti-ohjelman vaikuttavuuspalkinnon, joka valittiin tuhansien rahoitettujen hankkeiden joukosta sen reaalimaailman vaikutusten laajuuden ja nopeuden perusteella.

Kasvava tunnustus

Tunnustus jatkoi kiihtymistään. Hiljattain Horisontti Eurooppa -ohjelmassa, jossa kaikkien 27 jäsenvaltion tutkijat kilpailevat tasavertaisin ehdoin, järjestetyssä kehittyneitä materiaaleja koskevassa ehdotuspyynnössä Portugali pärjäsi sellaisten maiden rinnalla, joilla on paremmat infrastruktuurit ja rahoitusvalmiudet, kuten Saksa ja Ranska. Neljästä valitusta hankkeesta kahdessa oli mukana Elviran ryhmä. Hänen laboratorionsa on vuosien varrella saanut yli 78,5 miljoonaa euroa tutkimusrahoitusta.

On merkillepantavaa, että Elviran akateeminen polku ja ura rakentuivat pitkälti Portugalissa. Yhdessä miehensä Rodrigo Martinsin kanssa hän pystyi mahdollisuuksien mukaan rakentamaan tutkimusryhmän, joka on nykyään kansainvälinen referenssi. Hän matkustaa paljon, arvioi ulkomaisia yliopistoja ja istuu paneeleissa eri puolilla Eurooppaa, mutta palaa aina takaisin. "Tunnen maailman", hän sanoo, "olen vain rakentanut tänne"."

Turhauttava byrokratia

Vaikka Elvira on tehnyt merkittävän uran, hän on silti jatkuvasti turhautunut: Portugalin byrokratia. Hän kuvailee sitä erityisellä väsymyksellä, joka johtuu siitä, että hän on yrittänyt muuttaa järjestelmää sekä sisä- että ulkopuolelta. Hänen mielestään se on edelleen yksi Portugalin tieteen suurimmista esteistä, ei rahoitus, ei lahjakkuus, vaan itse byrokratia. Hän selittää, että Euroopan komissiolta tuleva raha, jota ei ole budjetoitu ja joka on ansaittu kovassa kilpailussa, tulee yliopistoihin ja "maalataan heti samanväriseksi" kuin tavanomaiset valtion menot, ja siihen sovelletaan samoja hallinnollisia rajoituksia, hankintojen määräaikoja ja institutionaalista hitautta. Tutkimuksessa ajoitus on kriittinen tekijä; kuukausia myöhemmin saavutettu tulos voi kilpailluilla aloilla tarkoittaa, että se saavutettiin liian myöhään. Vaikka hän toimi kaksi vuotta tiede-, teknologia- ja korkeakoulutusministerinä, hän on edelleen selvillä siitä, mikä ei muuttunut.

Jatkuva tutkimuksen tila

Elviralle tiedemiehenä oleminen tarkoittaa jatkuvaa tutkimustyötä, jatkuvaa löytöjen ja tyytymättömyyden kierrettä. Tulevaisuutta silmällä pitäen hän puhuu kunnianhimosta rakentaa instituutti, jonka infrastruktuuri ja tilat vastaavat sitä, mitä hänen laboratoriostaan on tullut. Samalla hän puhuu opiskelijoistaan, insinööreistä, joita hän kouluttaa ja jotka lähtevät sieltä mukanaan sama implisiittinen haaste, jonka hän kerran kohtasi: tässä on jotain ratkaisematonta, vie sitä eteenpäin.

Elviran työ heijastaa joskus unohdettua ajatusta, jonka mukaan tiede ei ole yksilöllinen vaan kollektiivinen prosessi. Hän muistuttaa usein afrikkalaisesta sananlaskusta, joka kuvaa tätä tarkasti: jos haluat mennä nopeasti, mene yksin; jos haluat mennä pitkälle, mene yhdessä.

Loppujen lopuksi pystymme nyt käyttämään elektroniikassa kestäviä materiaaleja, kuten paperia, osittain siksi, että Elvira tutki sinnikkäästi mahdollisuutta, joka ei ollut vielä itsestään selvä.