Porton yliopiston biologisen monimuotoisuuden ja geenivarojen tutkimuskeskus CIBIO-BIOPOLIS toteaa, että varhaiset elämänkokemukset muokkaavat sitä, miten opportunistiset lajit hyödyntävät kaatopaikkoja ja käyttävät hyväkseen ihmisten ruokajätteen runsautta.

Proceedings of the Royal Society B -lehdessä keskiviikkona julkaistu tutkimus osoittaa, että valkoposkihaikara oppii hyödyntämään näitä ruokaresursseja tehokkaammin iän myötä.

Tutkimuksessa tutkijat käyttivät 218 valkoposkihaikaran (71 aikuista ja 147 nuorta haikaraa) GPS-seurantatietoja, jotka oli kerätty jopa kuuden vuoden ajan.

Tutkijat "havaitsivat selviä muutoksia ruokailukäyttäytymisessä kaatopaikoilla ajan myötä".

Tutkimuskeskuksen mukaan "nuoremmat linnut tutkivat aluksi erilaisia elinympäristöjä", mutta "kokemuksen karttuessa ne alkavat käydä kaatopaikoilla useammin".

Ne hakeutuvat alueille, joilla on enemmän orgaanista jätettä, mikä vähentää ruokintaan tarvittavaa energiaa.

"Toisesta elinvuodesta alkaen nämä parannukset tulevat erityisen selviksi, mikä viittaa asteittaiseen oppimisprosessiin. Tulokset osoittavat, että tämä erikoistuminen johtuu ensisijaisesti yksilöllisistä parannuksista ajan myötä, eikä näiden resurssien hyödyntämiseen parhaiten kykenevien yksilöiden selviytymisestä", laitos toteaa.

Lehdistötiedotteessa mainittu Bruno Herlander Martins, CIBIO-BIOPOLIS-tutkimuslaitoksen tutkija ja tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja, toteaa, että "niiden mekanismien ymmärtäminen, joiden avulla nämä lajit pystyvät hyödyntämään uusia ravintoresursseja, on olennaisen tärkeää, jotta voidaan ennakoida ekologisia muutoksia ihmisen muokkaamissa maisemissa ja tukea tieteelliseen näyttöön perustuvia suojelustrategioita".

Tutkimuksen koordinaattorin Inês Catryn mukaan "päätelmät ovat erityisen tärkeitä, kun otetaan huomioon Euroopan jätehuoltopolitiikan muutokset, joiden pitäisi vähentää merkittävästi kaatopaikoilla olevan ravinnon saatavuutta tulevina vuosikymmeninä".

CIBIO-BIOPOLIS toteaa, että "näiden kaatopaikkojen mahdollisen sulkemisen tai muuttamisen myötä sen ymmärtäminen, miten linnut sopeuttavat päätöksiään, on olennaisen tärkeää luonnonvaraisten populaatioiden tulevaisuuden ennustamiseksi."

Tutkimus laadittiin osana Bruno Herlander Martinsin väitöskirjaa, joka tehtiin Porton yliopiston luonnontieteellisessä tiedekunnassa ja East Anglian yliopiston ympäristötieteiden laitoksessa.