"Tässä ei ole kyse siitä, että potilas olisi keskipisteessä, vaan se kaventaa pääsyä, emmekä voi olettaa, että lihavuutta, jonka vaikutus ja esiintyvyys on niin suuri, hoidetaan farmakologisesti sairaalahoidossa", Portugalin yleis- ja perhelääketieteen yhdistyksen puheenjohtaja Nuno Jacinto sanoi Lusalle.

Virkamies puhui terveydenhuollon pääosaston(DGS) laatimasta lihavia ihmisiä koskevasta integroidusta hoitopolusta (PCIPO), jossa määritellään kaikki vaiheet, jotka näiden ihmisten on toteutettava kansallisessa terveydenhu ollossa saadakseen lihavuuden hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä, jotka tällä hetkellä edellyttävät reseptiä ja joita ei tueta.

"Ei ole selvää"

Nuno Jacinto katsoo, että tämä asiakirja "ei ole selkeä" näiden lääkkeiden määräämisvastuun osalta, koska siinä sallitaan aluksi lääkkeiden määrääminen perusterveydenhuollossa, mutta sen jälkeen vastuu lääkkeiden määräämisestä annetaan sairaalahoitoyksikön lääkäreille, erityisesti endokrinologian, sisätautien ja lastentautien erikoisaloille.

"Olettaa, että kyseessä oli monialainen lihavuuskonsultaatio terveyskeskusten sisällä, oli outoa, koska se oli sama kuin sanoisin potilaalle, joka on täällä luonani tänään: 'Olen teidän perhelääkärinne, puhutaan diabeteksesta, puhutaan verenpaineesta, kolesterolista, nivelrikosta, mutta lihavuudesta, menkää kolleganne konsultaatioon huomenna tai viikon kuluttua, koska en voi tavata teitä'", selitti Nuno Jacinto.

Hänen mukaansa tällä strategialla potilaat "leikataan viipaleiksi": "Seuraamme nyt lihavuuden hoitoon tarkoitettua polkua, sitten diabeteksen hoitoon tarkoitettua polkua, sitten verenpainetaudin hoitoon tarkoitettua polkua, mutta unohdamme, että ihminen on sama", hän lisäsi.

Hän katsoi, että ei ole järkevää, että perhelääkäri ei voi määrätä näitä lääkkeitä, ja selitti, että ne ovat samanlaisia kuin diabeteksen hoitoon tarkoitetut lääkkeet, joita he määräävät nykyään: "Se kuuluisa klisee, jonka mukaan potilas on matkan ja hoidon keskiössä, ei toteudu."

"Jos kyse on rahoituskysymyksestä, niin oletetaan, että valtiolla ei ole rahaa hoitaa kaikkia lihavia ihmisiä ja hoidamme vain kaikkein vakavimpia tapauksia (...). Emme voi turvautua kiertoteitse", hän totesi.

Taloudelliset vaikutukset

Infarmedin tekemän analyysin mukaan lihavuuden hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden omavastuuosuuden vaikutuksista talousarvioon valtio käyttäisi vähintään 194,8-954,4 miljoonaa euroa näiden lääkkeiden omavastuuosuuden maksamiseen kahden vuoden ajan niille 170 405 potilaalle, jotka täyttävät PCIPO:ssa määritellyt kriteerit lääkkeiden saamiseksi.

Näissä luvuissa on otettu huomioon 15-90 prosentin maksuosuudet, joista korkeampi arvo on lähes puolet SUS:n (Portugalin julkinen terveydenhuoltojärjestelmä) tämän vuoden tammi-syyskuun välisenä aikana lääkkeisiin käyttämästä kokonaismäärästä (2 381,4 miljoonaa euroa).

Ilmoitetuissa lääkemääräysperusteissa Infarmed viittaa PCIPO-ohjelmaan (Program for the Control of Obesity and Metabolic Syndrome) viitaten kansallisen terveydenhuollon monialaisiin liikalihavuusryhmiin (EMO) kuuluvien sairaalahoitoyksiköiden lääkäreihin.

Tutkimuksessa Infarmed analysoi yhteisosallistumisen kustannuksia sekä tässä skenaariossa - PCIPO:n kriteerit täyttävät käyttäjät (170 405-180 880) - että arvioitujen liikalihavien aikuisväestön (25-74-vuotiaat) tapauksessa, joka on 2 008 386 kansallisen terveystutkimuksen ja fyysisen tutkimuksen(INSEF) mukaan.

Jos omavastuuosuus koskisi yli kahta miljoonaa yli liikalihavaa aikuista Portugalissa, lääkkeiden omavastuukustannukset voisivat olla 2,296-11,248 miljoonaa euroa, mikä on lähes viisi kertaa enemmän kuin mitä Kansallinen terveyspalvelu (SNS) käytti lääkkeisiin tämän vuoden tammi-syyskuun välisenä aikana (2,3814 miljoonaa euroa), kun otetaan huomioon kahden vuoden hoito, jonka kaikki potilaat aloittavat samaan aikaan.