Käytännössä ehdotus menee kuitenkin paljon pidemmälle: sillä yhdenmukaistetaan nikotiinin veropohja koko Euroopan unionissa, mikä vähentää huomattavasti jäsenvaltioiden verotuksellisten erojen liikkumavaraa ja heikentää yhtä sisämarkkinoiden viimeisistä jäljellä olevista kurinpitomekanismeista - kansallisten verojärjestelmien välistä kilpailua.
Kiistely on ymmärrettävää. Sen lisäksi, että toimenpide vaikuttaa eri talouden aloihin, sillä rangaistaan tuotteita, joita käytetään usein perinteisen tupakan vaihtoehtoina tai tupakoinnin lopettamisen välineinä, ja samalla luodaan selviä kannustimia rinnakkaismarkkinoiden kasvulle. Tästä huolimatta tarkistusta ei ole vielä hyväksytty eikä siitä ole äänestetty.
Siitä huolimatta vuonna 2026 uuden TED:n logiikka näyttää jo nyt olevan tosiasiallisesti voimassa jo nyt. Portugalissa vuoden 2026 valtion talousarviossa otetaan käyttöön erityisvero nikotiinipusseille, tuotteelle, joka on tähän asti välttynyt yhdenmukaistetulta eurooppalaiselta verotukselta. Puolassa höyrynesteiden ja kuumennettavien tupakkatuotteiden verotusta on tiukennettu, ja sen asteittaista korottamista on jo säädetty. Latviassa on otettu käyttöön e-nesteiden erityisvero, jota on myös tarkoitus korottaa automaattisesti usean vuoden aikana.
Kaikki nämä esimerkit kohdistuvat täsmälleen samoihin segmentteihin, jotka vuoden 2025 ehdotuksessa pyritään sisällyttämään yhteiseen veropohjaan: höyrystimiin, e-nesteisiin, kuumennettuun tupakkaan ja nikotiinipusseihin. Euroopan komission on harvoin odotettava direktiivin lopullista hyväksyntää käyttäytymisen muokkaamiseksi; riittää, että useat jäsenvaltiot viestivät halutusta poliittisesta suunnasta ja lähtevät vapaaehtoisesti mukaan. Tällä tavoin asteittainen koordinointi muuttuu tosiasialliseksi yhdenmukaistamiseksi ja verokilpailu alkaa hävitä jo ennen kuin mitään oikeudellista velvoitetta on olemassa.
Uusi TED ei rajoitu pelkästään perinteisten savukkeiden verokantojen päivittämiseen. Sen kunnianhimoisimpana tavoitteena on määritellä uudelleen nikotiinin veropohja Euroopassa määrittelemällä, mikä lasketaan veronalaiseksi tuotteeksi, miten nikotiini mitataan ja miten eri muodot - nesteet, grammat tai laitteet - muunnetaan veroekvivalentiksi. Vaikka lopulliset verokannat vaihtelevat maittain, kansallisten erojen liikkumavara supistuu huomattavasti. Valtiot lakkaavat kilpailemasta veromalleilla ja alkavat kilpailla vain jäännösmarginaaleilla.
Tämä kehityskulku heijastaa EU:n aiemmin noudattamaa tietä arvonlisäveron ja alkoholiverotuksen osalta. Näissä tapauksissa jäsenvaltiot säilyttivät kuitenkin todellisen liikkumavaran: verokannat vaihtelivat edelleen merkittävästi, eikä verokilpailu koskaan hävinnyt kokonaan. Uuden TED:n kohdalla riski on suurempi. Direktiivissä ei ainoastaan aseteta vähimmäisverokantoja, vaan siinä standardoidaan veroluokat ja laskentamenetelmät, jolloin verotuksesta tulee keskitetyn käyttäytymisen suunnittelun väline.
Euroopan unioni on aina hyötynyt institutionaalisesta monimuotoisuudesta ja valtioiden mahdollisuudesta kokeilla erilaisia politiikkoja yhteisissä puitteissa. Kun jokin valtio ylikorosti verorasitusta, se menetti tuloja tai markkinavalvontaa; kun taas jokin toinen valtio löysi paremman tasapainon, se toimi vertailukohtana. Tämä oppimisen ja keskinäisen kurinalaisuuden dynamiikka on nyt kyseenalaistettu.
Se, että useat maat ovat jo yhdenmukaistamassa kansallista politiikkaansa ehdotuksen logiikan kanssa ennen Euroopan parlamentin äänestystä tai virallista hyväksymistä, paljastaa ongelman ytimen: jäsenvaltioiden verotuksellista itsemääräämisoikeutta, institutionaalista kokeilukykyä ja sisämarkkinoiden luonnetta politiikan moninaisuuden alueena heikennetään jo etukäteen.
On tärkeää, että kansalliset hallitukset vastustavat automaattisen yhdenmukaistamisen houkutusta ja vaativat aktiivisesti asemaansa EU:n lainsäädäntöprosessissa. Muuten järjetön ja vastuuton yhdenmukaistaminen ei ole vain direktiivin lopputulos, vaan se on lähtökohta, joka on määrätty jo ennen kuin mitään lakia on olemassa.






