Poliittista keskustelua vääristää kuitenkin erityisesti vasemmiston ideologinen populismi, joka levittää myyttejä, jättää huomiotta talouden perustekijät ja ajaa epäonnistuneita ratkaisuja, jotka vain syventävät ongelmaa.

Vasemmistopuolueet, erityisesti ne, jotka ovat muodostaneet Portugalin hallituksia vuodesta 1974 lähtien ja viime aikoina António Costan koalition aikana, esittävät edelleen valtion asuntojen lopullisena tarjoajana. Heidän mukaansa asuminen on oikeus, joka on taattava hinnalla millä hyvänsä, vaikka se tarkoittaisi markkinoiden lamauttamista, investointien pelottelua ja asuntojen rakentajien tekemistä syntipukeiksi. Tämä näkemys ei ole ainoastaan epärealistinen vaan myös taloudellisesti ja sosiaalisesti haitallinen.

Tehdään tämä selväksi. Asuntojen korkeat hinnat eivät johdu ahneista vuokranantajista tai häikäilemättömistä rakennuttajista. Ne johtuvat kysynnän ja tarjonnan välisestä epätasapainosta. Asuntoja etsii enemmän ihmisiä kuin niitä on tarjolla. Tämä ei ole ideologinen mielipide, vaan yksinkertainen taloustieteellinen tosiasia. Kun hinnat nousevat, rationaalinen reaktio on lisätä tarjontaa. Tämä tarkoittaa sitä, että rakennetaan lisää asuntoja, nopeutetaan lupaprosesseja, yksinkertaistetaan sääntelyä ja vapautetaan kaupunkialueen maa-alueita.

Sen sijaan, että nämä ratkaisut mahdollistettaisiin, vasemmiston ehdotuksilla pyritään painamaan hintoja keinotekoisesti alaspäin vuokrasäännöstelyllä, hintakattojen asettamisella ja tukien lisäämisellä. Nämä toimenpiteet saattavat kuulostaa houkuttelevilta, mutta käytännössä ne epäonnistuvat johdonmukaisesti. Esimerkiksi Berliinissä vuonna 2020 käyttöön otettu vuokrien jäädyttäminen johti vuokra-asuntojen 50 prosentin laskuun. Monet vuokranantajat vetäytyivät kiinteistöistään tai kääntyivät harmaan talouden puoleen. Lopulta Saksan perustuslakituomioistuin totesi toimenpiteen perustuslain vastaiseksi. Samanlaisia tuloksia on ollut San Franciscon ja Tukholman kaltaisissa kaupungeissa, joissa vuokrasäännöstely johti asuntojen vähenemiseen, asuntojen laadun heikkenemiseen ja veronkiertoon.

Portugali on vaarassa toistaa saman virheen. Kiinteistönomistajat, joista monet ovat tavallisia perheitä, joilla on peritty koti, joutuvat maksamaan korkeita veroja, kohtaamaan oikeudellista epävarmuutta ja tiukkoja rajoituksia. Näiden esteiden vuoksi he päättävät usein olla vuokraamatta. Tämä ei ole itsekästä käytöstä, vaan looginen vastaus huonoon politiikkaan.

Ideologinen virhe alkaa väärästä lähtökohdasta. Vasemmisto pitää asumista ehdottomana oikeutena. Mutta jopa Portugalin perustuslain 65 artiklassa se määritellään ohjelmalliseksi oikeudeksi. Valtion pitäisi edistää asunnon saantia, mutta se ei ole velvollinen tarjoamaan sitä ehdoitta. Silti hallitukset jatkavat markkinoiden vääristämistä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä ja aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä.

Sen sijaan, että keskityttäisiin rakenteellisiin ratkaisuihin, kuten rakentamiseen, kaupunkien uudistamiseen tai liikkuvuuden parantamiseen, julkinen politiikka perustuu usein vuokratukiin. Nämä ohjelmat lisäävät ostovoimaa lisäämättä asuntojen tarjontaa, mikä nostaa hintoja. Vielä pahempaa on se, että ne perustuvat enemmän poliittisiin tavoitteisiin kuin tekniseen tietämykseen. Aivan liian usein niissä demonisoidaan rakennuttajia ja vuokranantajia ikään kuin ne olisivat kriisin syy eivätkä ratkaisun avaintekijöitä.

Tämä luo vaarallisen kertomuksen. Se tekee niistä, jotka haluavat rakentaa, julkisia vihollisia, vaikka itse asiassa he ovat välttämättömiä. Oikeilla välineillä, sääntelyn vakaudella, selkeällä verotuksella ja oikeudellisella suojalla he voivat laajentaa asuntokantaa ja auttaa vastaamaan kysyntään.

Jotkut väittävät, että markkinat ovat epäonnistuneet. Byrokratia, poliittinen puuttuminen ja oikeudellinen epävarmuus ovat kuitenkin estäneet markkinat. Epäonnistuminen ei johdu markkinoista vaan järjestelmästä, joka estää niitä toimimasta.

Terveet asuntomarkkinat eivät ole kaoottiset. Ne tarvitsevat avoimuutta, oikeudenmukaisuutta ja tehokasta hallintoa. Mutta ne tarvitsevat myös toimintavapautta. Todellinen ratkaisu on asuntojen lisääminen, ei hintojen valvominen. Nopeampi lupamenettely, parempi maankäyttö ja sijoittajien luottamus ovat ainoa kestävä tie eteenpäin.

Meidän on oltava rehellisiä sen suhteen, mikä toimii. Jos teeskentelemme, että hintojen valvomisella voidaan ratkaista asuntopula, siirretään ongelma vain tulevaisuuteen. Eniten kärsivät nuoremmat sukupolvet, jotka jäävät ilman todellisia ratkaisuja. Jos haluamme aidosti asuntoja kaikille, meidän on lakattava luottamasta poliittisiin iskulauseisiin ja ryhdyttävä vahvistamaan niiden mahdollisuuksia, jotka ovat halukkaita rakentamaan.

Author

Paulo Lopes is a multi-talent Portuguese citizen who made his Master of Economics in Switzerland and studied law at Lusófona in Lisbon - CEO of Casaiberia in Lisbon and Algarve.

Paulo Lopes